Saatanan tunarit

Joskus se vaan menee kuppi nurin.

Tänään on se joskus sitten minulle. Eli jos vierastat kirosanoja, normaalia huononpaa kieltä niin nyt on hyvä aika klikata itsensä vaikka tälle korona-sivulle.

Olenpa tässä seurannut tätä sosiaalista mediaa koskien näitä viime viikkojen uutisia ja en voi ymmärtää sitä että mistä näitä kusipäitä oikein riittää?

Eikö jumaliste ihmisillä riitä ymmärrystä että nyt Suomi on sellaisessa tilanteessa mitä ei ole kohdattu sitten viimeisen sodan.

Miten voi olla mahdollista että joukossamme on näitä ”ihmisiä” joiden joiden älykkyysosamäärä näyttää olevan todella paljon pienempi kuin kengännumero jotka sitten huutavat ihan täyttä paskaa, milloin joku ei ole tehnyt jotain tai sitten on tehty taas kaikki aivan väärin, puhumattakaan siitä yhdestä asiasta. Ilman minkäänlaista faktatiedon murustakaan.

Ja mikä käsittämättömintä niin suurinta meteliä näyttää pitävät sellaiset ihmiset jotka ovat joko pyrkimässä tai jo päättämässä yhteisistä asioista.

On todella suuri onni että kyseessä ei ole sotatila, koska näyttää noita apinoita olevan sen verran paljon että turpaan tulisi olipa vastassa mikä taho tahansa.

Onko se nyt niin järjettömän vaikea tajuta että nyt ollaan poikkeustilanteessa joka voi vielä pahentua tästä.
Niin miten monta aivosolua tarvitaan ( veikkaan että kaksi ) siihen että tajutaan se että nyt ei ole aika paskanjauhannalle vaan j o k a i s e n pitäisi käyttää vaikka se aika mikä menee länkyttämiseen niin johonkin rakentavaan ja vaikkapa siihen että miettii miten tästä poikkeustilasta pystyy selviämään ”mahdollisimman vähillä vahingoilla” tai voiko mahdollisesti auttaa jotain läheistään. tms.

Tällä hetkellä kukaan täysipäinen ei kaipaa räkätystä vaan järkeviä toimia, välittämistä ja ymmärtämistä. Konkretiaa on se että aika monelta lapselta jää keskiviikon jälkeen ainakin yksi lämmin ateria syömättä kun koulut menee kiinni.

Yleensä haasteiden edessä pitäisi löytää se yhteinen yhteen hiileen puhaltamisen halu, eikä nuotioon kuseskelijoita silloin tarvita.

Pystyykö nykyinen Suomi ja kaikki Suomalaiset siihen, nyt on näytön paikka.

Presidentin kynästä: Poikkeusolot

Poikkeusolot tai valmiustila ovat sanoja, jotka historian taustoista helposti tuottavat hahmottamattoman pelonsekaisen tunteen.

Parempi ottaa sanat vain sanoina. Jos olot selvästi poikkeavat normaalista, olemme poikkeusoloissa. Jos on syytä valmistautua, olemme valmiustilassa. Koronavirus on oleellisesti muuttanut olemistamme, sitä on torjuttu ja valmistaudutaan torjumaan lisää.

Nuo sanat ovat myös oikeudellisia termejä, mutta ei se tee niistä yhtään dramaattisempia. Jos poikkeusolot todetaan ja jos toimivaltuuksia välttämättä tarvitaan lisää, niin ne on syytä ottaa käyttöön.

Koko maailma on poikkeustilassa. Kukaan ei osaa arvioida lopputulemaa, mutta jo nähdään, että vaikutukset ovat syviä ja pitkäkestoisia.

Päivittäinen elämämme väistämättä muuttuu ja kohtaamme todellisuuden, jossa ajatuksia ja toimia  hallitsevat terveys, toimeentulo ja toisistamme välittäminen.

Huoli kohdistuu varmasti ja ymmärrettävästi heti omaan lähipiiriin. Mutta viime kädessä kyse ei ole vain siitä. Vaan kaikista.

Me tarvitsemme toisiamme. Nyt on erityisen tärkeää tukea heitä, joiden työ on asiakkaiden palvelu, terveydenhuollosta kauppojen henkilökuntaan. Asiakas on kyllä edelleen kuningas, mutta nyt siinä, että kantaa huolta palvelujen jatkuvuudesta ja ottaa sen huomioon asioidessaan.

Julkinen sektori keskittää voimavaroja heikoimpien suojaamiseen. Muille jää silti paljon tehtävää. Nähdyt esimerkit naapuri- tai läheisavusta ovat rohkaisevia ja kannustavia.

Ensi vaiheen taloudelliset seuraamukset kohdistuvat erityisesti palvelusektorin yrityksiin. Vakavia menetyksiä tulee muillekin, ja sitä kuormaa on tasattava.

Toista viikkoa sitten kirjoitin: Kyllä tästä selvitään. Niin on.

Sauli Niinistö

Lähde: linkki

Facebook Comments

Comments are closed.

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: