Mieli ja kuva

Outokummun Seudussa ollut kirjoitukseni 14.10.2013

Olipa kerran, niinhän kaikki mielenkiintoiset tarinat yleensä alkavat. Jossain päin
maaihnaa oli henkilö, joka keksi ihmisen aivoista kaksi tärkeää asiaa.

Ensimmäiseksi, ihmisen muisti on kovin lyhyt.
Toiseksi, useimmiten on huomattavasti
helpompaa, halvempaa, nopeampaa luoda tuotteesta tai palvelusta uusi
mielikuva kuin muuttaa itse varsinaista tuotetta tai palvelua niin paljon kuin pitäisi.

Tämän jälkeen maailma ei sitten ollut enää entisensä.
Totta tosiaan, tämä toimii kaikessa, Niin hammastahnasta Aarrekaupunkiin.
Voidaan vaikka selata hieman historian kirjaa taakse-päin.

Milloin ollaan elokuvamatkailu-, milloin perhematkailukohde,
milloin ihmiset tulevat tunneleita katsomaan.
Vastaavasti ensin oli puhdistavaa tahnaa, sitten puhdistavaa
ja valkaisevaa, josta on jo päästy puhdistavaan,
valkaisevaan ja hengityksen raikastavaan versioon.
Näin se vain menee, yllättävän
monessa asiassa, valitetta –
vasti myös politikointiin tämä
on tiensä löytänyt.

Otetaan esimerkiksi Oku-Li.
Nythän on saatu ”SHQS-työryhmältä
kansainväliseen akkreditointimenettelyyn
perustuva, ISQua:n periaatteilla kehitettävä laaduntunnustus,
joka on korkealle arvostettu sertifikaatti:’
Kyllähän tuollaista kelpaa mainostaa ja eipä taida juurikaan
sellaista soten paperia olla minkä kulmasta ei tuota ei löydy.

Onhan tuon kunniaksi jopa juhlatkin tulossa. Eli varmasti
hieno saavutus on kyseessä. Vaan kun katsotaan kiiltävän
kuoren taakse niin esimerkiksi lastensuojelua tuo
ei näytä koskeneen, ainakaan Outokummussa. Niin
sanotuista kolmen kuukauden päätöksistä saadaan
puolet määräajassa tehtyä.
Vuodenvaihteessa, siis ennen tuota sertifikaattia, luku
oli 71 prosenttia. Jotenkin ei tee mieli juhlia.
Mutta kuulostaahan se todella vakuuttavalta ulkopuolisen
silmissä.

Eikä tämä tuleva rakenneuudistuskaan
näytä poikkeavan tästä genrestä, koska kun
paketista poistetaan kaikki ne, mitkä siirretään kunnilta
valtion vastuulle niin säätö typistyy reiluun sataan miljoonaan.
Silläkö kunnat pelastetaan?

Muistaako kukaan, että reilu vuosi taaksepäin oltaisiin
julkisesti puhuttu peruspalveluiden leikkaamisesta?
Tällä hetkellähän se on käytännössä ainoa vaihtoehto
toimia.
Hitaasti, mutta varmasti entistä suurempia
leikkauksia meille tarjoillaan. Joko määräaikaisena, niin
kuin autovero aikanaan tai sitten subjektiivisten oikeuksien
siirtona tai jonain muuna hienona integrointina.

Sitä väliaikaista autoveroa on muuten kestänyt vuodesta 1958 saakka.

Eikä tämän kuntaliitoksenkin kanssa olla yhtään toisilla raiteilla.
Tarpeeksi kauan ja riittävän vakuuttavasti, kun meidän päähän hakataan, että muuta
tietä ei ole, niin meneehän se perille ja ihmiset alkavat uskoa.

Eräs oppikirjaesimerkki tällaisesta toiminnasta on tämä Eu-kansanäänestys vuosien takaa.
Jokainen muistaa miten valtakunnan päällimmäistä tappia myöten meille vakuutetttin,
että Suomi on saaja, eikä maksaja. Tarpeeksi kauan kun sitä
vakuutettiin, niin ostettiinhan se mainos ja äänestettiin sitä myöten.
Nyt sitten voidaan tilastoista ihmetellä sitä, miten Suomen koko johto ja muut
vaikuttajat olivat niin väärässä alusta alkaen.

Ihminen on erehtyväinen, sillä eihän tässä nyt niin
montaa sataa vuotta ole kun maata pidettiin litteänä ja kaiken keskipisteenä.

Nykyisin onneksi eri mieltä olevia ei kuitenkaan polteta roviolla kuin verbaalisesti.

Joten hyvät ihmiset, päättäjät ja etenkin päättäjien naapurit.
Kun mietitte asioita ja tutkitte taustoja, niin kurkatkaa sen markkinoinnin kultaisen
verhon alle, kysykää ja kyseenalaistakaa sillä seitsemänvuotiaan
koulun aloittavan lapsen innolla.

Kysykää, että
mitä tämä merkitsee?
Mitä tämä tarkoittaa?
Mihin tämä voi johtaa?
Entä jos?

Mie vaan mietin, että onko
nyt oikea aika hätiköidä?

Vastaa

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: