No nyt on selvitelty kuntajakoa.

Eikä näistä selvityksistä hullua hurskaammaksi tule. Ei vaikka miten päin näitä vääntäsi.

Niinkuin aikaisimmissa kirjoituksissani olen sanonutkin niin nyt kyllä pyyhitään lattiaa käsitteillä lähipalvelut ja lähidemokratia.
Kaikki jotka olivat tässä viimeisimmässä surullisenkuuluissa kuntalaiskuulemisessa tietävät kyllä tämän.
Kyläyhdistyksiä, jne jne…
No jokainenhan muistaa miten tässä aikaa taakseppäin joli oikea buumi kyläyhdistysten perustamiseksi, no moniko niistä enää toimii? Kysympähän vaan.
Kannattaa muistaa se että vaikka niille luvataan ”mainetta ja mammonaa” niin jos uudesta, tulevasta kuntalaista niitä ei löydy niin mikä estää niiden alasajon?

Ei sitten yhtikäs mikään.

Kannattaa muistaa että lain mukaan es. 6-12 vuotiaiden maksimi koulumatka saa kestää 2,5 tuntia.
Kyllä siinä ajassa bussilla keritään melkoisen pitkälle ja takaisin.

Vaasan yliopistossa on tehty melkoisen kattava esitys 2009 vuonna tehdyistä liitoksista ( linkki ).
Yhteevedossa todetaan mm. näin.

 Lähidemokratiaa on määritelty käsitteenä varsin vähän. Aihepiiri kiinnosti etenkin 1980-luvulla ja tehtyjen kuntaliitosten myötä keskustelu on vilkastunut aivan viime vuosina uudelleen. Lähidemokratia on rinnastettu ennen kaikkea osallistumisen ja kunnanosahallinnon käsitteisiin. Toisaalta lähidemokratia on ymmärretty niin vaaleilla valittaviksi toimielimiksi ja päätösvallan siirtämiseksi kuntaa pienemmälle aluetasolle kuin vapaaksi kansalaistoiminnaksi ja kylätoiminnaksikin. Lähidemokratian määritelmät ja näkökulmat poikkeavat huomattavasti toisistaan.

Lähidemokratiasta ja kunnanosahallinnosta on Suomessa saatu kokemuksia jo 1950-luvulta lähtien. Tehdyt kokeilut eivät tavallisesti ole onnistuneet, vaan esimerkiksi kaupunginosavaltuustot ovat lopettaneet toimintansa melko pian. Odotukset eivät ole täyttyneet, kun päätösvaltaa ei ole jaettu riittävästi alueelle. Heikolla kunnanosahallinnon toimielimellä ei ole ollut merkitystä eikä vaikutusmahdollisuuksia, jolloin toimijat ovat turhautuneet.

Tämä meille tarjottu mallihan on johdettu ns. ylikemijoen mallista, joka on taas lähes suora kopio 90-luvun suurTukholman mallista  joka on muuttanut muotoaan melkoisesti siitä mitä se on ollut.

On näitä kokeiluita ollut muuallakin jossain on jopa teoriassa toimiva malli keksitty, se tosin ei tarvitse kaverikseen kuntaliitoksia.
Mutta tässä esimerkkejä Kanadasta ja Tanskanmaalta.

Kaksiportainen hallintomalli paras vaihtoehto metropolialueen hallinnon järjestämiseksi

Kaksiportainen hallintomalli olisi Toronton yliopiston professorien Enid Slackin ja Richard Birdin mielestä paras vaihtoehto metropolialueen hallinnon järjestämiseksi, myös Helsingin seudulla. Metropolialueiden haasteista eräs merkittävimpiä on se, miten hyvin hallintojärjestelmä kattaa koko toiminnallisen alueen.

Kaksiportaisessa mallissa ylempi hallinnontaso huolehtisi yksittäisiä kuntia laajemman vaikutusalueen tehtävistä ja kunnat puolestaan keskittyisivät oman alueensa palvelujen järjestämiseen. Erityisesti koko seutua koskevat liikenneratkaisut, maankäytön suunnittelu ja myös terveydenhuolto voisivat kuulua ylemmän hallinnontason tehtäviin.

Kuntaliitokset ja kuntien välinen yhteistyö eivät siten yksin ratkaise metropolialueiden ongelmia, vaikka niidenkin avulla voidaan ratkaista osa metropolialueen ongelmista. Liitosten avulla saataviin mittakaavahyötyihin Slack ja Bird eivät omien tutkimustensa perusteella usko.

Toronton metropolihallinnon uudistaminen kuntaliitoksen avulla epäonnistui

Toronton metropolihallinto ja sen kuusi jäsenkuntaa yhdistettiin yhdeksi kaupungiksi vuonna 1998. Lopputuloksena oli liitoksen vaikutuksia tutkineiden Slackin ja Birdin mielestä kaupunki, joka oli yhtäältä liian pieni ja toisaalta liian suuri.

Keskeinen ongelma oli se, että liitos ei kyennyt ratkaisemaan koko suur-Toronton aluetta koskevia ongelmia, joita olivat esimerkiksi yhteiset liikenne- ja maankäyttöratkaisut sekä vesi- ja jätevesipalvelut. Myöskään tavoiteltuja kustannussäästöjä ei saavutettu, sillä siirtymävaiheen ja uuden hallinnon perustamisen kustannukset olivat korkeat.

Myös palkkojen ja palvelujen harmonisointi liitoksen jälkeen lisäsi kustannuksia. Paikallisdemokratian toimivuus heikkeni, kun päätöksenteko siirtyi kauemmas kansalaisista. Veroasteet sen sijaan laskivat hieman, palvelutaso yhtenäistyi ja saatavuus parani.

Tanskan kuntauudistuksen jälkeen kunnat ovat tiukasti valtion ohjauksessa

Tanskassa toteutettiin vuonna 2007 merkittävä paikallishallinnon uudistus. Tuolloin kuntien määrä supistui 98 kuntaan ja kunnan keskikoko nousi 20 000 asukkaasta 55 000 asukkaaseen. Samalla kuntien tehtäviä lisättiin. Terveydenhuolto jätettiin kuitenkin aluetason hoidettavaksi.

Tanskan kuntauudistusta tutkineen Århusin yliopiston professori Jens Blom-Hansenin mukaan kuntaliitosten avulla saatuja menosäästöjä on tähän mennessä voitu osoittaa vain yleishallinnosta. Palvelujen koordinointi vanhusten palvelujen (kuntien vastuu) ja sairaanhoidon välillä (aluetason vastuu) on ollut hankalaa ja vaatinut lisäresursseja.

Merkittävin uudistuksen seuraus on ollut se, että kuntien talouskuria on uudistuksen jälkeisinä vuosina jouduttu tiukentamaan huomattavasti. Tanskassa kunnille on asetettu menoja ja paikallisveroasteita koskevia rajoituksia, joista poikkeaminen johtaa valtionosuusleikkauksiin. Kuntien itsemääräämisoikeus onkin uudistuksen jälkeen supistunut voimakkaasti.

Tässä sitten muutaman kuntaliitoksen läpikäyneen kuntajohtajan mielipide.

Kuntaliitosten asiantuntija varoittaa palvelujen karkaamisesta

Pieksämäellä kolmea kuntaa johtanut Juha Nousiainen tietää harvinaisen paljon kuntaliitoksista.

Pieksämäen maalaiskunnan johdossa hän luotsasi liitosta Jäppilän ja Virtasalmen kanssa, Pieksänmaan johtajana taas yhteisen kunnan perustamista Pieksämäen kaupungin kanssa.

Nyt Pieksämäen apulaiskaupunginjohtajana hän on seurannut, kun päättäjät yrittävät löytää ratkaisua kaupungin uudesta liitosselvityskumppanista.

Vaihtoehtoina ovat Mikkeli ja Varkauden suunta. Nyt ollaan pattitilanteessa, kun yksimielisyyttä ei tahdo millään löytyä.

Juha Nousiainen muistuttaa, että molemmilla kunnilla on hyviä ja huonoja puolia.

– Taloudelliselta kannalta Mikkeli on nyt hieman paremmassa asemassa.

– Mahdollisuus vaikuttaa paremmin palvelujen säilyttämiseen olisi Varkauden suunnassa, koska se kuitenkin on tasavertaisempi, Juha Nousiainen puntaroi.

Hyväuskoisuudesta hän kuitenkin varoittaa. Inhorealismiakin tarvitaan.

– Jos liitokseen päädyttäisiin kumman kanssa tahansa, on muistettava, että joka on suurempi, sillä on valta. Sen olen kahden liitoksen aikana oppinut.

– Niin vain tapahtuu, että palvelut karkaavat suurempaan yksikköön, jolla se valta on. Tehtiin millainen yhdistymissopimus tahansa, taloustilanteet muuttuvat voimakkaasti. Silloin se, jolla on valta, loppujen lopuksi päättää, miten sopimusta tulkitaan ja mikä tilanne on.

Juha Nousiainen muistuttaa, että kuntaliitoksella ei ole merkitystä, ellei päästä parempaan tilanteeseen.

– Jos Varkauden kanssa tehdään liitosselvitys, joudutaan käymään läpi, mitkä ovat uuden kunnan selviytymiseväät ja miten on mahdollista keventää organisaatiota.

– Tämä merkitsee myös sitä, että palveluja joudutaan katsomaan uudella tavalla. Selvitykseen on turha kirjoittaa, kuten aikaisemmin on kirjoitettu, että palvelut paranevat. Sitä ei tapahdu.

Nousiainen painottaa, että kyse on selviytymisestä. Ykkösasia on se palveluvarustus, joka kuntalaisille voidaan tarjota.

– Eli mikä on se tapa, jolla parhaiten voidaan palvelut säilyttää.

Eli voiko tätä enää selvemmin sanoa, kertokaas se minulle?

Tätä tukee myös nämä selvittäjän lausunnot mistä on alkanut jo useammilta ihmisiltä ihmettely kantautua tännepäin.

– ollaan oltu huolissaan Outokummun palveluiden säilymisestä jos liitos tapahtuu.

– on kommentoitu että Joensuun ei kannata huolia Outokumpua kaverikseen.

Ja onhan hän jo viimeisemmässä kuntakuulemisessa kuittaillut tästä Aarrekaupungistakin, no siitä en tosin häntä pahalla katso. Vaikka rehellisesti sanottuna ko. asia ei taida juurikaan kuulua selvitystyön piikkiin.

Vai kuuluuko?
Se ei kuulkaa olisi ollenkaan poissuljettu asia, sillä jos hänen tehtävänsä on luoda uusi suurjoensuu, niinkuin tässä olemme saaneet kuulla niin varmasti se tullaan tekemään talouden ehtojen mukaan.
Eihän tästä ole puolta vuottakaan kun Karjalainen kertoi Joensuun kolkuttavan kriisikunnan portteja ( linkki )

Joten varmasti sielläkin on kalkulaattori laulanut että miten paljon tälläisen puolensataa kilometriä sivussa olevan paikan ylläpitäminen tulee heille maksamaan ja mitkä toiminnot ovat niitä järkeviä ja mitkä eivät.

Onneksi tämänhetkisen tiedon mukaan kaikki on vielä meidän käsissä. VM:n 22.8.2013 lähettämän tiedotteen ( linkki ) mukaan meitä ei voida liittää Joensuuhun kansanäänestykselläkään. Siis sillä missä Joensuulaiset pystyvisivät suuremmala väkilullaan tekemään sellaisen päätöksen mitä haluaisivat.

Siinä sitä olis pahimmassa tapauksessa meille tarjoiltu demokratiaa, koko rahan edestä.

Se on kuitenkin meistä itsestämme kiinni, mitä me tulevaisuudelta haluamme.

Haluammeko siirtää historiankirjoihin kaiken sen mitä mitä kaupunkimme on saavuttanut lähes sadan viidenkymmen vuoden taipaleella. Sinä aikana on nähty hyvät, huonot, pahat,sodat ja kurjatkin ajat, vaan vaakuna on kestänyt merkkinämme ja osoituksena itsenäisyydestämme. Nytkö muka sen aika olisi siirtyä muistojen kirjaan?

Ei helkkarissa. Kyllä se vaan on pidetty pystyssä tähänkin asti ja pidetään tästä eteenpäinkin jos vain halua on.

Ja halua pitää löytyä, jokaisen virkamihen, luottamushenkilön on nyt aika näyttää se lojaalisuutensa tätä kaupunkia kohtaan, koska tuskin kukaan paikaansa on ansainnut sillä että haluaa meidät myydä muille.
Tai jos on niin herää kysymys miksi?

Muistakaa muuten aikaisemmat kirjoitukset aiheesta kuntaliitoksesta ( linkki ), kuntaliitosselvitys väliraportit ( linkki )

Vastaa

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: