Onko laki rikki ja voiko sen ehjätä?

Olen kovasti miettinyt sitä miten paljon yhteiskunta suojelee lapsiin kohdistuneiden rikosten tekijöitä.
Esimerkkinä vaikkapa tämä ns. Outokummun tapaus, mies on tuomittu seitsemästä lapsen hyväksikäytön yrityksestä ehdolliseen vankeuteen 2008 ja samalla hän on ollut töissä nuoriso-ohjaajana.
Hänet on irtisanottu lokauussa 2011 eli useamman vuoden sen jälkeen kun hänet oli tuomittu ensimmäisen kerran.

Nyt hänellä on yli neljänkymmenen syytteen haastenippu odottamassa käräjiä, lehtitietojen mukaan saman aiheen ympärillä pyörii nuokin syytteet.
Tuntuu melkoisen hurjalta että kyseisen viiden kuukauden aikana hän on saanut houkuteltua paljon nuoria ystävikseen ja yrittänyt yli sitten joko ostaa seksia tai hyväksikäyttää heitä, lapsia joiden ikähaarukka on 13-17 vuotta.
Eikä kyseessä ole yksittäisiä tapauksia vaan näitä uhreja on yli 30 kappaletta.

Eli puolitoista koululuokkaa, viidessä kuukaudessa…..

Eikä kukaan ole puuttunut mitenkään tähän menoon.
Erään tiedon mukaan hänellä oli taas kymmeniä alaikäistä kavereina eräässä fb-profiilissa ennenkuin se poistettiin tai hän poisti sen kun vanhemmille saatiin tietoa että minkälaisesta nettituttavuudesta on kyse.
Tämä on siis tapahtunut tässä kuussa.

Viikot vierivät, kuukaudet kuluvat ja hän saa vaapasti toimia niinkuin parhaakseen näkee.
FB, Youtube, irc-galleria, habbo-hotel, mitä näitä nyt oikein onkaan olemassa.

Fb:n säännöthän kieltävät tuomittujen seksirikollisten liittymisen palveluun, mutta kun kysyin tätä asiaa poliisilta niin vastaus oli tälläinen
” Facebookin säännöt kieltävät tuomittujen seksuaalirikollisten profiilit, mutta rikoslaki taas ei tällaista tunne. Kyseinen asia ei siis ole poliisin vallassa.”

No kenen vallassa tämä asia oikein on?
Kertokaa se minulle.

Saako tälläiset sairaat ihmiset mellastaa täällä ilman että virkavallan edustajat edes haluavat pysäyttää tämän toiminnan.
Niin paljonko lapsen, tulevaisuuden aikuisen tulevaisuus merkitsee?

Pahinta kaikessa on se että näitä ihmisiä kun ei saada hoidettua, ainoa varma hoito on vain leikkaus ylä- tai alapäästä.
Lääkkeillä saadaan kyllä jokainen sekaisin kuin seinäkello, mutta kuka vahtii tuleeko lääkkeet syödyksi?

Ei voi kun ihmetellä sitä että tälläistä voi tapahtua vielä 2010-luvulla Suomessa.

Miksi näin on?

Erään Oikeusministeriön julkaisun ( haaste 1/2013 ) mukaan
” Uudet suomalaiseen populaatiopohjaiseen dataan perustuvat tutkimukset ovat esimerkiksi kartoittaneet lapsiin kohdistuvan seksuaalisen kiinnostuksen (ei siis diagnosoidun pedofilian) laajuutta. Noin 3,3 prosenttia miehistä kertoi tunteneensa seksuaalista kiinnostusta alle 16-vuotiaisiin ja 0,2 prosenttia alle 12-vuotiaisiin (Santtila ym. 2012). ”

Miksiköhän tästä tiedosta ei ilmene prosenttiluvut naisten kohdalta?
Kokonaiskuvan nimissä sekin olisi hyvä tietää, mutta mennään nyt näillä luvuilla.

Voiko tästä vetää jopa niin kovan olettamuksen että jos yli kolme prosenttia väestöstä, siis myöskin päättäjistä, poliiseista, tuomareista, jne jne jne. Niin tämä vaikuttaa siihen minkälaista kohtelua nämä asiat / ihmiset saavat?

Tuossa tilastokeskuksen tiedotteessa oli vuosi sitten heinäkuussa työikäisiä 2.581.000 henkilöä, tuosta luvusta 3,3 % tekee lähes 85.200 henkeä.
Vaikka tuon jakaisi kahdella niin voi hyvänen aika miten iso määrä näitä on keskuudessamme, riittää varmasti jokaiseen kuntaan ja kaupunkiin. Valitettavasti.

Jotain tästä sivistysvaltion ajatusmaailmasta kertoo myös se että kansalaisaloite ” Ehdoton vankeusrangaistus lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ”  on saanut reilussa kolmessa ja puolessa kuukaudessa 4.322 allekirjoitusta. Luulisi että tuollainen kiinnostaisi enemmän kuin se että kuka saa kenekin kanssa mennä naimisiin, mutta ei.

Tämäkö on se perintö tässä asiassa minkä haluamme lapsillemme jättää?

Vastaa

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: