Raha puhuu, kuka kuuntelee?

Sattuipa silmiini tälläinen uutinen.

Väliraportti Eerikan surmasta: ”Ongelmat havaittava aiemmin”
– Väliraportti painottaa ennaltaehkäisevää työtä. Peruspalveluissa ei ongelmia havaita riittävän helposti ja tilanteet ehtivät kehittyä liian pitkälle, Vartio summaa.

Tähän samaan asiaan olen törmännyt jokaisessa julkaisussa mitä olen tässä vuosien varrella lukenut.
Ennaltaehkäisy, matalan kynnyksen väliintulo, nopea ja helposti saatava apu heille jotka sitä tarvitsevat.
On enemmän kuin sääli että näitä mantroja toistellaan vaan tutkimuksissa, seminaareissa ja kahvipöytäkeskusteluissa.

Herää kysymys että miksi es. täällä Outokummussa kukaan ei tee asioille mitään konkreettista. Täällä on asioiden annettu mennä sellaiseen tilanteeseen missä pääsee tapahtumaan mitä ikävimpiä ylilyöntejä.
Vai johtuuko kaikki siitä että sote-yhteistyö Liperin kanssa ei ole toiminut ollenkaan niinkuin sen olisi pitänyt.
Kuitenkin tällä isätäkunnalla on jo ennestäänkin kolme kuntakeskusta hoidetavana, Outokumpu taitaa olla tässä asiassa se neljäs.

Eipä tuo nyt niin kovinkaan hyvältä kuulosta, ei.

Sitten kun tähän lisätään ne huhut että että Liperin talouden tasapainoitus tarvitsee es. sote-puolelle joidenkin puheiden mukaan jopa n. miljoonan säästöt.

Kuinka se tulee jatkossa vaikuttamaan meidän sosiaali- ja terveyspalveluiden saamiseen?
Siinäpä se päivän polttama pulma on.

Kuitenkin tänne tarvitaan enemmän työvoimaa es. lastensuojeluun. Ei siitä mihinkään pääse, täällä ei asiat hoidu niinkuin niiden pitäsi.
Kannattaa kuitenkin muistaa se että me maksamme vieläkin 90-luvun laman ja supistusten seurauksia.

 

Professori Tytti Solantaus muistuttaa, että lasten ja nuorten palvelujen lähtötaso on nyt heikompi kuin 90-luvun laman alkaessa. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvat leikkauslistat ovat siksi mahdollisesti jopa haitallisempia kuin 1990-luvun aikana.

– Lasten palvelut ovat aivan äärirajoilla jo nyt, Solantaus sanoo

 

Jossain vaiheessa näihin säästötalkoisiin on saatava jonkinlainen tolkku.
Eihän tämä nyt ole kenellekkään tullut yllätyksenä, tai jos joku niin väittää niin uskallan sanoa että hän valehtetee.

Väitän kovasti että kyse on enemmän halusta kuin rahasta.

Jos kaupunkimme ei tukisi tätä aarrehanketta tänä vuonna tuollaisella hieman vajaalla kuudellasadalla tuhannella eurolla, niin asia olisi toinen. Mutta palataan tuohon summaan, tykkään ”leikkiä” lukujen kanssa niin että niistä saa jotain konkreettista vertauspohjaa.
Eli selvyyden vuoksi jos tuon summan verran pitäisi saada aarrealueen lipputuloina niin se tarkoittaisi sitä vuoden jokainen päivä pitäisi reilu kolme linja-autolastillista aikuisia käydä lunastamassa se 10 eur lippu.
Jos summa haluttaisiin saada takaisin niin edellyttäen että lipun hinnasta jäisi 15% täysin puhdasta voittoa niin niitä busseja tarvittaisiin kaksikymmentä vuorokaudessa. 1 bussi = 53 henkeä.

Palatakseni asiaan, niin ei voida sanoa että rahaa ei ole. Vaan jotkut asiat katsotaan tärkeämmiksi kuin toiset.
Toivon sydämmeni pohjasta että oikeasti nyt herätään ja mietitään että mihin sitä rahaa oikeasti kannattaa laittaa ja miten paljon. Niinkuin eräs Ruotsalainen tutkimus osoittaa niin sen apua tarvitsevan lapsen / nuoren mukana oleva ammattitaitoinen ihminen tukemassa niin se työpanos maksaa aina itse itsensä takaiksin, parhaimmassa tapauksessa moninkymmenkertaisesti. Toivottavasti tätä asiaa miettivät muutin sote-lautakunnan jäsenet niin täällä kotikaupungissakin kuin tässä isäntäkunnassakin.

Ajatelkaapa sellaista tilannetta että nämä sos-puolen asiat saataisiin kuntoon tai edes siihen suuntaan että niistä ilkeäisi ääneen puhua.
Niin miettikääpä miten ainutlaatuinen paikka täällä on kuitenkin elää ja olla. Lainatakseni erään ystäväni sanoja ” mennäppä sitten johonkin helsingin lähiöön kaksioon, missä asuu viisihenkinen perhe ja sanoa että myykää tämä pois ja muuttakaa tänne ja rakentakaa sillä rahalla oma talo. ” Täällä olisi nimittäin tarjolla elämänlaatua betoniboxien sijaan, hyvät koulut, loistavat harrastemahdollisuudet liikunnan ja muun merkeissä. Reilu viisi minuuttia autoilua keskustasta niin on mitä miellyttävimmissä maisemissa, hoidetuilla leiritulilla vaikkapa lasten kanssa kalassa. Tai vajaa vartti niin on yhden Suomen puhdasvetisimmän järven rannalla, josta pääsee vaikka Bermudalla halutessaan veneilemään.

Mutta ennenkuin tietyt perusasiat saadaan täällä kuntoon niin eihän tätä paikkaa ilkeä suuremmin kehua. Pitää vain miettiä että halutaanko tänne asukkaita vai turisteja, uskallan väittää että molempien hankita on yhtä pitkissä puissa. Vaan mahdotonta se ei vain ole.

Sitten tähän lopuksi vielä vinkki tuonne matkailun suuntaan. Nostakaa nyt helkkarissa tuo erä- ja luontokeskus ihan selvästi näkyviin sinne etusivulle. Niinkuin eräs ystäväni sanoi, miksi tuollainen valmis, toimiva ja tällä päin kotomaatamme oleva todella ainutlaatuinen kokonaisuus on haudattu niin piiloon että eihän sitä meinaa löytääkkään.

Luettavaa asian tiimoilta:
Tuhat tarinaa lasten ja nuorten syjäytymisestä.
Tilastotietoutta pohjoismaista
Lastensuojelun tieto ja tutkimus – asiantuntijan näkökulma

Vastaa

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: